Olen miettinyt jo kauan sitä että kertoisin elämästäni ja sen vaikeuksista muille, toivoen että joku saa joskus kirjoituksistani voimaa ja toisaalta toivoen että saan omalle mielelleni rauhan siitä että puran nämä kaikki jossakin lineaarisessa järjestyksessä pois.
Olen ollut aina touhukas tyttö, hevoset ja eläimet ovat olleet rakkaita ja olen yrittäjäperheen kasvattina tottunut siihen että joskus oli rahaa käytössä, usein taas ei. Lamavuodet koettelivat perhettä ja vanhemmat joivat. Kun rahaa oli juotiin ja juhlittiin ja kun sitä ei ollut niin silloin juotiin ja pelättiin mitä seuraavaksi eteen tulee. Olimme sisareni kanssa jo hyvin nuorina pienille serkuillemme lapsenvahteina kun vanhemmat olivat juomassa, yöllä kotiin palannut humalassa oleva seurue herätti meidät lapset ja useina öinä sain kuulla miten huono lapsi olin tai kuinka äidin mukaan minun ja sisareni synnytys oli mennyt. Oman huoneeni lattialla olen nähnyt kun sukulaiset harrastivat seksiä keskenään pettäen vaimojaan ja miehiään. Aamu valkeni usein helpotuksena koska kännikalat olivat sammuneet eivätkä häiritsisi meitä lapsia enää. Paljain varpain sipsuttelimme tahmealla lattialla tupakansavuiseen keittiöön aamupalalle, pöydässä oli pulloja ja korkkeja, tuhkakuppi ja tupakat ja sytkä. Tupakan tuhkaa oli pöydällä ja jokunen tulipää oli polttanut merkkejä vaaleaan puupöytään. Siivoimme suurimmat pöydästä ja söimme ranskanleipää meetwurstilla ja juustolla hiljaa, niinkuin se olisi ollut meidän syymme miltä ympärillämme näytti.
Puolen päivän tietämillä juhlaväki alkaa heräillä- ai tehän olettekin jo syöneet aamupalaa voi kuinka hienoa kun olette jo noin isoja tyttöjä-, sanoo suu joka yöllä on minut huoraksi haukkunut. Hämmennyksessä hymyilen ja nyökkään. Siinä sitten aamupaivä menee vanhempien korjaillessa olojaan ja odotan sitä että he lähtevät. Seuraavana päivänä olisi koulua, vaikka ei se minua kiinnostanut.. sillä sellä odottaa toinen helvetti.
Yläkouluun siirryimme ns. maalta keskustaan. Kiusaaminen alkoi heti, vaikka oli minulla ollut alakoulussa ystäviä. En kuitenkaan koskaan ole ollut se luokan suosituin tyttö, ainakaan ala- ja yläkolussa mutta oli minulla ollut koko ajan kavereita. Olen miettinyt paljon sitä mikä kiusaamiseen johti: en ollut pojista kiinnostunut ja olin fyysisesti vielä hyvin tyttömäinen, en juonut enkä polttanut ja pyrin olemaan mukana muiden touhuissa. Kiusaamiseen osallistui n. 6 tytön porukka jossa oli kaksi-kolme tyttöä rinnakkaisluokilta ja sitten isompia ysiluokkalaisia. Joukkoon liittyi usein myös ns. kovispoikia. Jokainen koulupäivä oli pelonsekainen ja muistan että koulutunnit menivät siihen että pohdin mitä paskaa seuraavalla välitunnilla tapahtuisi. Minua haukuttiin, tönittiin, lyötiin ja tavaroitani rikottiin, piilotettiin ja liikuntatuntien päätteeksi vaatteeni löytyivä usein koulumme ala-aulan naulakoilta josta jouduin ne jumppavaatteet päällä hakemaan naurun ja ilkeyksien saattelemana. Kaksoissisareni oli rinnakkaisluokalla mutta häneen ei kiusaaminen ulottunut eikä hän kiusaamiseeni koskaan puuttunutkaan.
Onneksi tuohon aikaan elämääni astuivat hevoset, minulla oli myös paras kaveri jonka kanssa hevosteltiin ja hajoiltiin kimpassa Bogartteihin ja diggailtiin Michael Jaksonia. Käytiin tallilla ja kesät olivat ihan parasta aikaa, saatiin hoitaa hevosia ja ratsastaa ja touhuilla tallilla, joskus oli ihan kisojakin joihin päästiin hoitajiksi- tuohon aikaan olimme siellä koko päivän. Vanhempani olivat sitä mieltä että eivät minua harrastuksiin kuskaa, jos halusin käydä tallilla niin pyörällä pääsee. Ja niinhän sinne pääsikin, poljettiin päivässä n.20 km joten kesässä kilometrejä kertyi mittariin melkoisesti. Minulla oli muutama hoitohevonen joista rakkaimmaksi muodostui holstainer ruuna. Tästä kerron lisää seuraavassa osassa, kuulemisiin.